Projekti
Alusta on avoin kaupunkimonumentti, joka korostaa moniarvoisuutta ja vapaan keskustelun tärkeyttä. Taiteilijaryhmä IC-98 on perustanut monumentin paikalle, jolta vuonna 2022 poistettiin Leninin rintakuva ja muistolaatta. Poistoa oli edeltänyt jatkuva, jo ennen patsaan pystytystä vuonna 1977 alkanut keskustelu muistomerkin sijainnista ja oikeutuksesta.
Tulevina vuosina poistetun patsaan alustalle joko kutsutaan tai avoimella haulla etsitään taiteilijoita toteuttamaan väliaikaisia teoksia, Alusta-editioita. Näitä teoksia voi pitää muistomerkkiehdotuksina, puheenvuoroina keskustelussa siitä, mitä paikalla on ollut, voisi tai pitäisi olla.
Pääosan vuotta tyhjillään seisova alusta on yhtä tärkeä kuin vaihtuvat taideteokset. Tyhjää – toisin sanoen täynnä mahdollisuuksia olevaa – monumenttia voi pitää IC-98:n omana eleenä, ”nollaeditiona”, jonka sisältö on aktiivisessa poissaolossa. Tyhjä alusta ja jalusta avaavat yhteisen kaupunkitilan, joka mahdollistaa muistomerkkien merkitykseen, edustavuuteen ja historian läsnäoloon liittyvän arvokeskustelun käymisen.
Sana alusta tarkoittaa tässä konkreettisesti muistomerkkiä varten toteutettua rakennelmaa. Samalla sana viittaa pohjaan, perustamiseen, alkamiseen, alustavuuteen ja alustamiseen, johonkin jonka pohjalta keskustellaan, jolle rakennetaan, pystytetään ja kasvatetaan, joka ei ole valmis vaan sisältää muutoksen potentiaalin. Tyhjänä Alusta on muistomerkki mahdollisuuksille, toiveille, suunnitelmille ja kaikille niille lukkoon lyömättömille ajatuksille, jotka joskus – mutta eivät aina – ottavat valmiin muodon.
Väistämättä tulee myös kysytyksi: Mitä tässä oli ennen? Ja mitä voisimme tästä historiasta oppia? Poistetun läsnäolo erottaakin Alustan yhdestä esikuvastaan, Lontoon Trafalgar Squaren The Fourth Plinthistä.
Kysymys poistetusta teoksesta ja sen tilalle toteutuvista ehdotuksista on hankala ja monitahoinen. Yhtäältä Lenin henkilönä, ilmiönä, aatteena tai aikakautena ei ole niinkään oleellinen. Nimen Lenin tilalle voisi kirjoittaa: demagogi, diktaattori, orjakauppias, hävinneiden voittaja tai aivan yksinkertaisesti mies mäellä. Toisaalta meidän pitäisi muiston hävittämisen sijaan kohdistaa katseemme aina uudelleen näihin hahmoihin ja pohtia, mitä he tarkoittavat varoituksena. Kun autoritaariset voimat nousevat, kun ihmiset jaetaan meihin ja muihin, kun politiikkaa tehdään voimalla keskustelun sijaan, pitäisi yhdessä kerääntyä menneisyyden vaikeiden hahmojen ympärille ja kysyä: haluammeko tämän palaavan?
IC-98
Patrik Söderlund & Visa Suonpää
Editiot
Alusta 01 toteutetaan keväällä 2026 kutsuperiaatteella. Taiteilija julkistetaan alkuvuonna 2026. Tulevina vuosina editiot toistuvat vaihtelevasti kutsuperiaatteella tai avoimella haulla. Projektilla on toistaiseksi lupa vuoteen 2027, mutta Alustan toivotaan vakiintuvan osaksi Turun julkisen taiteen ohjelmaa.
Joitakin kuukausia kerrallaan kestävien editioiden välillä Alusta on tyhjillään. Tämä tyhjillään – eli täynnä mahdollisuuksia – oleva muistomerkki on IC-98:n oma teos, alustus projektille. Alusta 00:n sisältö on aktiivisessa poissaolossa ja sen ylläpitämässä keskustelussa siitä, mitä paikalla pitäisi tai voisi olla. Tämä keskustelu on myös politiikan ytimessä: demokratialle keskeisintä on keskeneräisyys, avoin ja muuttuva prosessi lopullisten ratkaisujen sijaan.
Historia
V. I. Leninin muistomerkki oli Aurakadun yläpäässä Turun Puolalanmäellä sijainnut Leninin rintakuva ja muistolaatta. Leningradin kaupunki lahjoitti teoksen ystävyyskaupungilleen vuonna 1977. Monumentti oli suomettumisen ajan näkyvä symboli. Se ei ollut pelkkä muistomerkki vaan osa poliittista viestintää. Rintakuva kuvasti järjestelmää, jossa kulttuuri, taide ja julkinen tila olivat alisteisia poliittiselle strategialle. Teos heijastelikin aikakauden ulkopoliittista varovaisuutta, joka vaati Suomea osoittamaan toistuvasti ystävällisyyttä Neuvostoliitolle myönteisyyden rituaalien kautta.
Muistomerkki on herättänyt kritiikkiä perustamisestaan lähtien, ja Turun Museokeskukseen on kertynyt kattava kokoelma patsaan vahingontekoon liittyvää dokumentaatiota eri vuosikymmeniltä. Ukrainan sodan syttyminen muutti tilannetta dramaattisesti. Kaupunki teki päätöksen muistomerkin poistamisesta huhtikuussa 2022. Päätöksen mukaan ”rintakuva ei sinänsä ole uhka kellekään”, mutta ”kuvaa kuitenkin nykypäivänä ihmiskunnan historian yhtä epädemokraattista ja traagista vaihetta, joka ideologialtaan ei ole Turun kaupungin arvoperustan ja kaupunkistrategian eteenpäin katsovan, uusiutumiskykyisen ja ihmisten tasa-arvoisia oikeuksia korostavan hengen mukainen”.
Vuosikymmenien aikana monumentin poistamista oli ehdotettu toistuvasti ja aiheesta oli käyty kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. 23 vuotta ennen poistamispäätöstä Professori Luigi G. de Anna kirjoitti Turun Sanomien yleisönosastokirjoituksessaan 12.1.1999 poleemisesti näin:
”Kirjoittajavieras, kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Voitto Ranne (kok) ei pidä Leninistä (TS 10.1.), ei ainakaan hänen patsaastaan julkisella paikalla; siksi hän ehdottaa sen siirtämistä jonnekin sisätiloihin, ehkä jonkun museon kellariin.
Minäkään en pidä Leninistä. Olen vastustanut kommunismia poliittisesti ja kulttuurisesti koko elämäni. Silti Leninin patsas on parempi jättää sinne, missä se nyt on. Se symbolisoi aikaa, joka on osa ei ainoastaan Turun, vaan myös Suomen historiaa, niin paha tai hyvä kuin se onkin. Patsaan siirtäminen muualla olisi yhtä typerä teko kuin oli sen pystyttäminen.
Aina kun joku imperiumi tai yhteiskuntajärjestys kaatuu, patsaat kaatuvat sen myötä. Usein samat ihmiset, jotka ovat pystyttäneet ne – poliitikot, kaupunginjohtajat, kaupunginvaltuutetut – haluavat tuulen suunnan muuttuessa hävittää nämä menneisyyden symbolit; ehkä siksi, että he luulevat samalla hävittävänsä vastuunsa jäljet.
Tätä muinaiset roomalaiset kutsuivat ”damnatio memoriaeksi”, muiston hävittämiseksi. Nykypäivän turkulaisten ei tarvitse tehdä samaa Leninin patsaalle.”
